Oli vain ajan kysymys, milloin tekoälyfirmat löytävät palvelimeni. Se päivä koitti eilen ja sen myötä huomasin, että kiinnostukseni avoimien sisältöjen tuottamiseen romahti.
Kuva: Jack B on Unsplash.
Havaitsin eilen, että palvelimeni kuorma ja sieltä lähtevän datan määrä nousi normaalia suurempiin lukemiin. Nopea selvittely paljasti, että kohteena oli oma koodirepositorioni, jossa kaikki avoimen lähdekoodin projektini majailevat. Siihen kohdistui suuri määrä pyyntöjä, jotka näyttivät tulevan tavallisilta selaimilta, mutta pyynnöissä ei ollut mitään järkeä.
Niitä tuli ympäri maailmaa, eivätkä ne noudattaneet minkäänlaista logiikkaa. Eri projekteista ladattiin yksittäisiä tiedostoja ja pyynnöt näyttivät myös käyvän läpi tiedostoihin tehtyjä muutoksia historian kautta. Vaikka haluaisin ajatella, että projektini ovat kiinnostavia, eivät ne kuitenkaan noin kiinnostavia ole. Lisäksi palvelua hakattiin täysin generoiduilla pyynnöillä, jotka aiheuttivat suuren määrän 404 Not Found -vastauksia ja kuormittivat palvelinta ihan turhaan.
Loogisin selitys tälle toiminnalle on tekoälyfirmojen louhijat. Ne käyvät läpi ihmisten tuottamaa sisältöä, kouluttavat sillä omia kielimallejaan ja luovat sen jälkeen tekoälysovelluksia, joiden keskeisin päämäärä tuntuu olevan sisällön köyhdyttäminen ja ihmisen poistaminen kaikista yhtälöistä.
Oma palvelimeni sijaitsee Cloudflaren takana. Cloudflare tarjoaa hyviä työkaluja AI-bottien hillitsemiseen ja olen lisäksi luonut sinne läjän omia suotimia. Palvelimelle asti päässeet pyynnöt olivat siis niitä, jotka olivat päässeet Cloudflaren suojauksista läpi ja silti niitä tuli aivan järkyttävä määrä.
AI-yritykset eivät tunnu kunnioittavan minkäänlaisia rajoja. Louhijat yrittävät ohittaa suojaukset ja ne naamioidaan tarkoituksella normaaliksi nettiliikenteeksi, jotta niiden estäminen olisi mahdollisimman vaikeaa.
Erityisen ärsyttävää tilanteessa on se, että minä joudun maksamaan tästä lystistä. Palvelimien pyörittäminen ei ole ilmaista. Joudun käytännössä maksamaan kalliimmasta palvelimesta osittain siksi, että palvelimella on pakko pyörittää työkaluja, joilla rajoitan AI-yritysten pommitusta. Kustannukset nousevat moninkertaisiksi siinä vaiheessa, kun liikennemäärä ylittää tietyn rajan. Nykyisten suojausten ansiosta tätä ei ole kuitenkaan vielä tapahtunut.
Maksan AI-yritysten touhusta myös epäsuorasti. Uutisia seuranneet tietävät, että AI-sekoilusta johtuva komponenttipula on nostanut elektroniikan hintaa tuntuvasti. Hetzner, jolta virtuaalipalvelimeni on ostettu, nosti vasta viime viikolla palvelimien hintoja 33,4 % ja tallennustilan hintaa 30,1 %.
Maksan siis yli kolmanneksen korkeampaa hintaa siitä, että AI-yritykset voivat pölliä sisältöni roskageneraattoreiden kouluttamiseen. Sen lisäksi joudun jatkuvasti rakentamaan suojauksia, jotta AI-firmat eivät pommittaisi palvelintani nurin.
Tästä touhusta eivät kärsi ainoastaan omia palvelimiaan pyörittävät nörtit. Myös avoimen tiedon lähteet, kuten Wikipedia, OpenStreetMap ja Codeberg ovat joutuneet AI-yritysten pommituksen kohteeksi. Osa näistä tarjoaa virallisia tapoja sisällön hyödyntämiseen, mutta tekoälyfirmat valitsevat silti pommittaa palveluita louhija-armeijoillaan aiheuttaen voittoa tavoittelemattomille yhdistyksille valtavia kustannuksia.
Niin paljon kuin haluaisinkin tuottaa avointa sisältöä muiden ihmisten käytettäväksi, nykytilanteessa minun on vaikea motivoida itseäni siihen. Miksi tekisin niin, kun suurimpia hyötyjiä ovat AI-firmat ja joudun maksamaan heidän perseilystään? Kun tähän yhdistää sen, että internetistä on tullut yksityisyyttä rampauttava kaupallinen valvontakoneisto, motivaatio sisällön tuottamiseen kutistuu entisestään.
Huomasin vakavasti harkitsevani sitä, että muuttaisin kaikki koodirepositorioni yksityiseksi. Luovuin myös oman valokuva-albumin tekemisestä, koska tajusin, etten halua julkaista valokuviani louhijoille. Sisällöt olisivat kyllä edelleen netissä, mutta vain minulla olisi niihin pääsy.
Mitä useampi ihminen kyllästyy internetin nykymenoon, sitä vähemmän ihmiset tuottavat sinne uutta sisältöä. Se tekee minut surulliseksi. Kun hyppäsin internetin maailmaan 90-luvulla, minua kiehtoi nimenomaan sen avoimuus. Sen piti yhdistää ihmisiä ja tuoda lähes rajaton määrä tietoa ihmisten ulottuville. Monella tapaa se tekikin sen, mutta minusta tuntuu, että alamme olla sen tien päässä.